KKO:1995:127
- Asiasanat
- Yrityssaneeraus
- Tapausvuosi
- 1995
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S94/2089
- Taltio
- 2868
- Esittelypäivä
Ään.
Saneerausvelkaa ovat velat, jotka ovat syntyneet ennen yrityssaneerauksen alkamista. Saneerausvelkaa olivat siten saneerauksen alkamiskuukaudelta ennen saneerauksen alkamista maksettuihin palkkoihin perustuneet ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut sekä ennen mainittua ajankohtaa tapahtuneeseen myyntiin perustunut liikevaihtovero.
Ks. KKO:1997:206
YSL 3 § 1 mom 4 kohta
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
M.A.S.I. Jeans Oy:tä koskeva saneerausohjelmaehdotus 24.9.1993
M.A.S.I. Jeans Oy:n yrityssaneeraus alkoi 24.6.1993. Yhtiön selvittäjän Helsingin raastuvanoikeudelle 24.9.1993 toimittaman saneerausohjelmaehdotuksen mukaan kesäkuussa 1993 ennen saneerausmenettelyn alkamista maksetuista palkoista suoritettavat ennakonpidätykset ja työnantajan sosiaaliturvamaksut sekä samalta ajalta olevasta myynnistä suoritettava liikevaihtovero oli katsottu saneerausvelaksi, koska velkojen syntymisen peruste oli menettelyä edeltävältä ajalta.
Helsingin raastuvanoikeuden päätös 22.11.1993
Uudenmaan lääninverovirasto riitautti saneerausohjelmaehdotuksen ja vaati, että mainitut velat oli katsottava saneerausmenettelyn alkamisen jälkeen syntyneiksi.
Raastuvanoikeus totesi, että esimerkiksi ennakkoperintälain 19 §:n 2 momentin mukaan pidätetyt määrät oli suoritettava lääninverovirastolle viimeistään pidätyksen toimittamista seuraavan kalenterikuukauden 10 päivänä. Hallituksen esityksessä yrityksen saneerausta koskevaksi lainsäädännöksi (1992 vp HE 182 s. 63) lausuttiin, että menettelyn aikana syntyneitä velkoja olivat menettelyn alkamiskuukaudelta suoritettavat ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksut ja liikevaihtoverot. Sen vuoksi ja koska kesäkuussa 1993 maksettavia palkkoja koskevat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut sekä tuon kuukauden liikevaihtovero oli tullut tilittää veronsaajalle vasta heinäkuussa 1993, ne olivat syntyneet menettelyn alkamisen jälkeen.
Näillä perusteilla raastuvanoikeus määräsi, että kesäkuulta 1993 suoritettavat ennakonpidätykset, sosiaaliturvamaksut ja liikevaihtovero määrältään yhteensä 644 288 markkaa oli poistettava ohjelmaehdotuksesta, ja varasi selvittäjälle tilaisuuden oikaista ehdotusta.
Asian on ratkaissut raastuvanoikeuden jäsen Liukkonen.
Helsingin käräjäoikeuden päätös 17.1.1994
Selvittäjän toimitettua 30.11.1993 oikaistun ehdotuksen, josta oli poistettu edellä mainitut velat, käräjäoikeus vahvisti saneerausohjelman.
Asian on ratkaissut käräjäoikeuden jäsen Liukkonen.
Helsingin hovioikeuden päätös 4.10.1994
Yhtiö valitti hovioikeuteen ja vaati, että ohjelma muutetaan selvittäjän 24.9.1993 toimittaman saneerausohjelmaehdotuksen mukaiseksi.
Hovioikeus lausui, että raastuvanoikeuden päätös ennakonpidätyksiä, sosiaaliturvamaksuja ja liikevaihtoveroa koskevilta osin perustui hallituksen esityksessä kerrotuille perusteille. Hallituksen esitys puolestaan perustui verohallituksen ohjeeseen, jonka mukaan verovelan syntyperusteen ajoittumisen kannalta ratkaisevana oli pidettävä sen ajanjakson päättymistä, jolta vero tai maksu verolakien nojalla määräytyi.
Tämä poikkesi yrityksen saneerauksesta annetun lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädetystä, jonka mukaan saneerausvelalla tarkoitettiin kaikkia velallisen velkoja, jotka olivat syntyneet ennen saneerausmenettelyn alkamista. Hallituksen esityksen mukaan ratkaisevaa olisi velan perusteen syntyajankohta. Merkitystä ei olisi sillä, oliko velka erääntynyt tai oliko maksuvelvollisuus tai velan suuruus selvä. Lain 1 §:n 2 momenttiin oli selvyyden vuoksi otettu säännös siitä, että lain säännökset syrjäyttivät sen, mitä muualla laissa säädettiin muun muassa velkojan oikeudesta maksuun. Saneerausmenettelyssä kaikkien saneerausvelan velkojien asema määräytyisi tämän lain mukaan ja velkasuhteeseen tavallisesti sovellettavat säännöt väistyisivät siltä osin kuin nyt kysymyksessä olevassa laissa oli poikkeavia säännöksiä.
Edelleen sanotun lain 46 §:n 1 momentissa säädettiin että velkojat, joilla saneerausmenettelyn ulkopuolella olisi yhtäläinen oikeus saada suoritus saatavalleen, oli saneerausohjelmaan sisältyvissä velkajärjestelyissä asetettava keskenään yhdenvertaiseen asemaan. Saman lainkohdan 2 momentissa säädettiin mahdollisuudesta poiketa yhdenvertaisuuden periaatteesta vain vähäisten saatavien osalta. Verovelkojalle sen sijaan ei laissa ollut annettu muista velkojista poikkeavaa parempaa asemaa. Raastuvanoikeuden päätöksessä viitatut hallituksen esityksen perustelut olivat siten tältä osin ristiriidassa itse kirjoitetun lain säännöksen ja erityisesti lain 46 §:ssä säädetyn velkojien yhdenvertaisuusperiaatteen kanssa. Asian ratkaisemista hallituksen esityksen perusteella ei sen vuoksi ollut pidettävä oikeana.
Näillä perusteilla hovioikeus katsoi, että valituksessa mainittuja velkoja oli pidettävä saneerausvelkoina siltä osin kuin niiden peruste oli lain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin syntynyt ennen saneerausmenettelyn alkamista. Hovioikeus vahvisti yhtiön saneerausohjelman maksuohjelmassa saneerausvelkoina huomioon otettaviksi Uudenmaan lääninverovirastolle kesäkuussa ennen menettelyn alkamista tapahtuneen palkanmaksun perusteella suoritettavat ennakonpidätykset 448 769 markkaa, sosiaaliturvamaksut 63 295 markkaa sekä ennen 24.6.1993 tapahtuneeseen myyntiin perustuva liikevaihtovero 132 224 markkaa 24.9.1993 päivätyn saneerausohjelmaehdotuksen mukaisesti. Selvittäjän tuli toimittaa kolmessa kuukaudessa hovioikeuden päätöksen lainvoimaisuudesta käräjäoikeudelle tämän mukainen saneerausohjelman muutos.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Lääninverovirastolle myönnettiin valituslupa 26.1.1995. Yhtiö antoi vastauksen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 11.7.1995
Hovioikeuden päätöstä ei muuteta.
Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot
Esittelijäneuvos Walamies:
Yrityksen saneerauksesta annetun lain esitöiden useista kohdista ilmenee, että lain tarkoituksena on ollut vaihtoehtoisen menettelyn luominen konkurssille. Tätä korostetaan jo asianomaisen hallituksen esityksen (1992 vp HE n:o 182) yleisperusteluissa esityksen tavoitteiden esittelyn yhteydessä (s. 16) sekä selvitettäessä saneerausmenettelyn suhdetta konkurssiin ja selvitystilaan (s. 24 - 25). Laissa on myös säännöksiä sen varalta, että konkurssihakemus ja saneerausmenettelyhakemus ovat samanaikaisesti vireillä. Tällaisia ovat esimerkiksi 69 §:n 1 momentti ja 96 §:n 2 momentti (609/93).
Maksukyvyttömyyden uhatessa tai ollessa jo käsillä yrityksellä on mahdollisuus joko hakea saneerausmenettelyä tai konkurssia. Se, kumpi menettely aloitetaan, riippuu osaksi harkinnanvaraisista seikoista. On myös mahdollista, että jo aloitettu saneerausmenettely raukeaa ja konkurssi aloitetaan tai että konkurssi raukeaa saneerausmenettelyn aloittamisen vuoksi.
Edellä selostetusta vaihtoehtoisuudesta johtuu, ettei sitä kysymystä, mitkä velat ovat menettelyn alkamisen jälkeen syntyviä velkoja eli niin sanottuja massavelkoja, voida velkojien tasa-arvoisuutta vaarantamatta ratkaista eri tavalla saneerausmenettelyssä ja konkurssissa. Alempien oikeuksien päätöksissä mainitut ennakonpidätykset, työnantajan sosiaaliturvamaksut ja liikevaihtoverot olisi konkurssissa vakiintuneen käytännön mukaisesti katsottu konkurssiveloiksi.
Näillä ja muutoin hovioikeuden päätöksestä ilmenevillä perusteilla mietinnössä esitettiin Korkeimman oikeuden päätöksen mukaista päätöslauselmaa.
Oikeusneuvos Tulokas:
Perustelut
Liikevaihtoverolain (559/91) mukaan vero määräytyi kalenterikuukausittain tavaroiden ja palveluiden myynnin sekä maahantuonnin muodostaman perusteen, perusteesta tehtävien vähennysten ja vähennettävien verojen pohjalta sillä tavoin kuin laissa lähemmin säädettiin. Vasta myyntien ja ostojen sekä muiden liikevaihtoverotukseen vaikuttavien liiketapahtumien ajallinen kohdistaminen osoitti, oliko veroa verokaudelta maksettava ja minkä verran.
Mainittu verotusjärjestelmän rakenne ja käytännölliset näkökohdat puoltavat sitä kantaa, ettei saneerausmenettelyn alkamiskuukauden liiketapahtumien johdosta määrättävää liikevaihtoveroa pidetä saneerausvelkana. Tätä puoltaa sekin, ettei yrityksen saneeraus merkitse, toisin kuin konkurssi, liiketoiminnan päättymistä.
Ennakonpidätysten ja sosiaaliturvamaksujen osalta valtion saatavan synty liittyy palkanmaksuun. Ennen saneerausmenettelyn alkamista tapahtuneen palkanmaksun perusteella suoritettavat ennakonpidätykset ja sosiaaliturvamaksut ovat siten saneerausvelkaa.
Päätöslauselma
Muutan hovioikeuden tuomiota ja vahvistan, ettei kesäkuulta 1993 suoritettava liikevaihtovero ole saneerausvelkaa. M.A.S.I. Jeans Oy:n selvittäjän tulee toimittaa kolmen kuukauden kuluttua tästä päätöksestä johtuva maksuohjelman korjaus Helsingin käräjäoikeudelle.
Oikeusneuvos Taipale: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Tulokas.
Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lakovaara, Martimo ja Tuukkanen. Esittelijä Maija-Liisa Karlsson.
Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Lindholm, Haarmann, Tapale (eri mieltä), Tulokas (eri mieltä) ja ylimääräinen oikeusneuvos Vuori. Esittelijä Juhani Walamies (mietintö).